Pelkkä biomekaaninen malli ei välttämättä tuota toivottua tulosta, taustalla on usein muitakin tekijöitä kuin pelkkä liikehallinnan häiriö. Minua kiehtoo ZHealth systeemissä se, että he katsovat liikkumista neurologisten lasien läpi. Miten hermosto ohjaa liikettä ja liikkumista sekä miten esimerkiksi kipu vaikuttaa liikkumiseen. ZHealth systeemi on tuonut oman lisämausteensa tähän. Tavoitteenani on koko ajan kehittyä ja palvella asiakkaitani parhaan kykyni mukaan.
Hermosto on erittäin tärkeässä roolissa, kun mietimme liikkumista. Ihminen on ennen kaikkea liikuntakoneisto. Karkeasti voidaan ajatella liikkumisen neuraalista hierarkiaa, jossa on kolme komponettia: visuaalinen, vestibulaarinen ja proprioseptinen. Nämä kolme toimivat satelliitteina arvioimassa, säätelemässä ja muovaamassa liikkumista. Jos jokin näistä satelliiteista keskustelee eri kielellä kuin muut, niin seurauksena saattaa olla kipua, kiristystä, liikerajoituksia, voimantuoton häiriintymistä, huimausta, pahoinvointia, päänsärkyä jne. ZHealth systeemissä asiakkaan kuntouttamisessa mietitään kahdeksaa eri osa-aluetta aina perifeerisistä reseptoreista aivorungon ja pikkuaivojen kautta korteksille saakka.
Aivan samoin kuin fysioterapiassa muutenkin, ZHealth systeemissä haastattelu on avainasemassa. Haastattelun lisäksi tutkimiseen kuuluu kävelyn havainnointia, erilaisia koordinaatiotestejä, visuaalisia ja vestibulaarisia testejä, perifeeristen aistireseptoreiden, proprioseptiikan ja neurodynamiikan (neuromekaniikan) testejä ja selkäydintason testejä. Myös hengitystekniikan ja -tavan tutkiminen on olennainen osa kliinistä tutkimusta. Esimerkiksi perifeeristen reseptoreiden (kevyt ihotunto, värinätunto, terävä- ja tylppätunto, lämpö- ja kylmätunto sekä painekosketustunto) toiminnan testaan kaikilta varsinkin, jos on ollut tapaturmia, leikkauksia, arpia tai on säteilyoiretta raajoihin. Sensoriikka ennen motoriikkaa. Jos keskushermoston viestin käsittely ja prosessointi häiriintyvät virheellisesti tai epämääräisesti toimivan sensoriikan vuoksi ei keskushermosto pysty antamaan kunnollista käskyä liikettä tuottamaan.
Seuraavaksi muutamia esimerkkejä haastattelun perusteella tehtävistä johtopäätöksistä:
Jos asiakas kuvaa, että hänen oireensa ovat pahimmat aamuisin, mutta päivän mittaan oireet helpottavat, saattaa kuntoutumisen ohjeena olla liike ja liikkuminen mikäli kaikki muut sairaudet esimerkiksi reuma ovat poissuljettuja. Aamuisin ilmenevät oireet saattavat liittyä myös huonoon aineenvaihduntaan, jolloin lääkkeenä on liike. Tai uneen liittyviä häiriöitä esimerkiksi uniapnea. Hermosto tarvitsee toimintakykyisenä pysyäkseen aktivaatiota ja ravintoa. Jos jompikumpi näistä ei ole riittävää saattaa syntyä erilaisia ongelmia. Päinvastaisessa tapauksessa, kun asiakas kertoo, että oireet lisääntyvät päivän kuluessa, esimerkiksi alaselkä väsyy ja kolottaa, ilman sen kummempia rankkoja fyysisiä kuormituksia , saattaa kyseessä olla visuaalisen tai vestibulaarisen alueen toiminnan häiriö. Visuaalinen aisti on suurin sensorinen aistijärjestelmä. Mikäli silmien näön tarkkuus, koordinaatio ja visuospatiaalinen havaintokyky häiriintyvät, häiriintyy myös liike ja liikkuminen. Hermosto tulkitsee visuaalisen aistimuksen uhkana terveydelle, josta taas saattaa seurata liikerajoituksia ja reflektorisen voimantuoton ongelmia. Aivan samalla tavoin on vestibulaarisysteemin kanssa. Visuaalista aistia on joskus myös hyvä rauhoittaa esimerkiksi peräänajokolarin jälkeisissä kivuissa mm. erilaisilla värilaseilla, neulansilmälaseilla .
Vestibulaarisysteemi (tasapaino) on monessa mukana: koordinoi silmien liikkeitä, tukee reflektorisesti niskan, selän ja raajojen alueita, on mukana tasapainon hallinnassa ja lisää sekä koordinoi pääasiassa ojennussuuntaista lihastonusta. Vestibulaarielin on yhteydessä moniin eri aivojen alueisiin muun muassa pikkuaivoihin, aivorungon eri tumakkeisiin, visuaaliseen ja proprioseptiseen systeemiin, primaariseen motoriseen korteksiin, insulaan ja hypothalamukseen. Vestibulaarielin (tasapainoelin sisäkorvassa) on mukana myös verenpaineen säätelyssä esimerkiksi makuulta seisomaan noustessa. Tasapainon harjoittaminen saattaa jopa parantaa kognitiivisia toimintoja, muistia ja oppimista vestibulaarisen ja pikkuaivojen yhteistoiminnan tuloksena.
Joskus asiakas saattaa kertoa, että kaikki hänen oireensa ovat vasemmalla puolella. Tämä oirekuva yhdistettynä kävelyssä näkyviin havaintoihin saattaa suunnata harjoitteiden suuntaamisen kehon oikealle puolelle. Miksi? Kun liikutamme kehon oikeata puolta siirtyy viesti pikkuaivojen oikealta puolelta vasemmalle puolelle korteksille ja sieltä takaisin kehon oikealle puolelle. Mutta suurin osa oikean puolen viestistä kulkee oikealta pikkuaivoista vasemmalle puolelle korteksia ja sieltä vasemman aivorungon kautta vasemmalle puolelle kehoa lievittäen kipua kehon vasemmalla puolella.
Yksi mielenkiintoisimmista opiskelun aiheista Z-Health opinnoissa on ollut aivorungon alue: keskiaivot, pons ja medulla sekä näiden alueiden osuus liikkeen, liikkumisen ja kivun säätelyssä. Aivorungosta lähtevät kaksitoista aivohermoa, joihin kuuluvat jo edellämainitut visuaaliseen ja vestibulaariseen järjestelmään kuuluvat aivohermot (CIII, CIV, CVI ja CVIII). Aivorungossa on alue nimeltään pontomedullaarinen reticulaarinen formatio (PMRF). Tähän alueeseen kuuluvat aivohermot CIII-CXII. Keskiaivot ja PMRF osallistuvat muun muassa sympaattisen tonuksen ja ryhdin säätelyyn, kivun modulointiin ja yhdessä pikkuaivojen kanssa fleksio-ekstensio (koukistus-ojennus) lihastonuksen säätelyyn. Aivorungossa on viiden selkäydintasoalueen lisäksi myös kävelyyn ja hengitykseen liittyvä ”central pattern generation” alue. Kävely on reflektorista automaattipilotilla kulkemista. Jos nämä CPG-alueet toimivat moitteetta, on myös kävely tältä osin optimaalisesti koordinoitua. Kun kävelyssä nähdään ongelmia, esimerkiksi pään tai vartalon heilumista puolelta toiselle, saattaa kyseessä olla niskan, selän, leukanivelen, visuaalisen aistin ja vestibulaarielimen yhteistoimintaan liittyvän säätelyn toiminnan häiriö.
ZHealth systeemi ei ole aukoton, kuten ei mikään muukaan ajattelumalli. Mistä pidän erityisesti on se, että jos jostain ei ole näyttöä tai näyttö on heikkoa, se myös kerrotaan suoraan. On myös pidettävä varansa ettei mene liian syvälle neurologian syövereihin jolloin vaarana on olla näkemättä metsää puilta. Aina ei välttämättä löydy rationaalista selitystä jokaiselle ilmiölle. On tilanteita, jolloin parasta ja hyödyllisintä on asiakkaan rohkaisu, motivoiminen, pelkojen hälventäminen ja uskon luominen parempaan huomiseen. Ihminen on monimutkainen ekosysteemi.
”Your body can stand almost anything. It`s your mind you have to convince”
”
Kari Niemi ft OMT, työfysioterapeutti, Z-Health Master practitioner
Kari Niemi 